Inspiration

Kuvat on pöllästy weheartitistä.

Tässä on kuvia, joista mä inspiroidun. Tää on aika huvittavaa itseasiassa, koska mä en tykkää uimisesta eikä rannatkaan miellytä. En tykkää kuumuudesta enkä oo mielestäni kauheen erilainenkaan. Tykkään kyllä hedelmistä, sisustamisesta ja suurista ja hulppeista taloista, vaikka tiedän etten koskaan sellasta tuu omistamaan, ja jos tuun, niin se ei tunnu kodilta. Ihan sen takia, koska se on niin suuri unelma. Se olis ihan epätodellista. Ehkä mä opin itestäni jotain näiden kuvien kautta. Näähän on aika massaa. Kaikkihan noista tykkää. Toikin oli yleistystä. Ehkä mä oikeesti oon ihan samanlainen kuin valtaosa muustakin väestöstä. Mä vaan luulen olevani edes hieman erilainen. Ehkä mä en sittenkään ole. Tai sitten mä olen, mutta unelmoin vain samoista asioista. 

Mulla on myös ihan hirveen suuri hinku elää. Aloittaa jo elämään tätä samperin elämää. Tietenkin yritän nauttia jokaisesta hetkestä minkä koen nykyisessä elämässäni. Mutta mä en tykkää tästä. Mä haluaisin pois täältä. Haluaisin matkustella ja nähdä noi rannat ja noi hulppeat talot jossain. Täällä, missä mä oon nyt, ei tollasta oo nähtykkään. Ja mä tiedän olevani erittäin naurettava, kun sanon että haaveilen olevani onnellinen ja iloinen sitten joskus tulevaisuudessa. Haaveilen eläväni tulevaisuudessa. Se on täysin naurettavaa ja typerää. 

Jotenkin  musta vaan tuntuu etten pääse toteuttamaan itseäni tai sitä mitä mun mielessä pyörii täällä kotona. Mä en vaan pysty siihen. Haluan uuden ympäristön. Haluan ympärilleni ihmisiä jotka eivät puhu samaa äidinkieltä kuin minä. Haluan tutkia ja etsiä. Haluan löytää itseni ja sen, mitä mä ihan oikeesti ajattelen ja tunnen sisälläni. Mutta niinhän kaikki haluaa, eikö? Enhän mä oo ainut? Tuskinpa.