Vastoinkäymisiä

Tää ei voi olla todellista. Tottakai tiesin että tähän tulevaan kolmeen vuoteen mahtuu käänteitä jos toisiakin (niinku Lontoon suhteen. Tai, no oikeestaan ihan kaiken suhteen) mutten todellakaan odottanut tätä. Mun kaveri sanoi, ettei se oo enää ees varma että haluaako se lähteä mun kanssa Lontooseen. Siis mitä ihmettä? Se sano ettei se välttämättä saa säästettyä sinne ja se sano että on niin vaikeeta hommata asuntoa ja työpaikkaa ja mitä kaikkee sitte. Holy Jesus sanon minä.

Mun kaveri oli mun luotto. Mä tiesin että jos meitä on kaksi niin meidän haaveesta todellakin tulee totta. Mutta tätä mä en osannut odottaa. En sitten ollenkaan. Koska nyt rupeen epäileen jo itteenikin. Mä oikeesti toivon, että toi koko homma on sillä vaan joku sellanen ohi menevä vaihe. Koska mä niin oon laittanu koko reissun sen varaan että ollaan menossa sinne kahdestaan. Eihän se nyt yksin niin kivaa ole. Eihän?

Kuva from weheartit

En tiiä. Mua vaan surettaa. Tietysti tässä on kolme pitkää (tai kaks ja puol) vuotta vielä aikaa miettiä ja pohtia ja muuttaa suunnitelmia. Tässä ihan totta on. Mun ei auta muutaku toivoo, että se mun kaveri tulee toisiin ajatuksiin. Oisko musta muka yksin matkustamaan ihan vieraaseen paikkaan?

On ilkeetä valittaa tällee. Mua vaan ärsyttää. Sen kaikki rahat nimittäin menee siihen että se matkustaa sen lapsuudenkotiin sen vanhoja kavereita moikkaamaan ehkä kerran kuussa. Siihen koko reissuun siltä menee ehkä 200 euroo, enemmänkin. Se mua ärsyttää. Vois jättää ne reissaamiset vähemmälle niin sillä ois enemmän rahaa säästössä Lontoota varten eikä sit tarvis murehtia, että onko rahaa. Tottakai se siellä saa käydä, mutta pyytäis niitä välillä tänne? Ja kävis ite siellä harvemmin. Jättäis shoppailun vähemmälle. Mitä tahansa. Opiskelijan elämä ja budjetti on muutenkin niin minimalistista. Se säästäis pitkän pennin käymällä siellä vaikkapa kuus (eikä 12) kertaa vuodessa. Tai jotain, mitä tahansa. Latais Skypen niin vois puhua siellä kavereidensa kanssa. Perkele.

And that's who I am part 3

Kuvat täältä.

I'm just girl with big dreams

Tän postauksen voi skipata jos ei kiinnosta, tää on lähinnä rahan laskemista :D

Laskin äsken mun rahat, jotka oon säästänyt siis kesän 2015 Lontoon reissua varten. Ette arvaakkaan kuinka kovaa mä petyin. Joku 245 euroa (seteleistä, kolikoita en jaksanut edes laskea) on mielettömän vähän puolen vuoden säästämisestä! Ainakin mun mittapuulla. Ettäku pisti vituttaan.

Sain kuitenkin pientä lohtua kyyläämällä esim Trivagon sivuja ja huomasin että onhan niitä halpojakin hotelleja. Jos ajatellaan ja kuvitellaan että suostuisin yöpymään 50 e/yö hotelli/motelli/hostellissa se tekis 350 euroa viikossa. Ja mä ajattelin viipyä ainakin kaks viikkoa. 700 euroa siis siihen. Ehkä joku 200 euroa lentoihin, 900 euroa. Käyttörahat? Paljonko menee rahaa ruokaan viikossa? Satanen? Siinä on jo 1200. Ja sit vielä shoppailurahat ja mahdolliset muut rahat matkustamiseen (bussit, metrot..) Ja jos mä saan säästettyä 250 euroa puolessa vuodessa, se tekee 500 euroa vuodessa. Mulla on 1500 euroa siis kasassa vuonna 2015. Riittääkö se? Toki saan varmasti rahaa esim vanhemmilta ja muilta sukulaisilta, mutta alle kahden tonnin jää kuitenkin. Riittääkö se?

Tottakai opiskelijabudjetti on paljon pienempi kuin mitä työssäkäyvällä. Mulla vaan oli turhan suuret luulot, taas kerran. Ja oikeestihan toi riittää, jos vaan elää sitä mukaa. Mä nyt vaan tapani mukaan tykkään stressata turhista.

Ja tän stressaamisen takia oon myös useasti miettinyt että miksi mä niin kauheesti haluan sinne Lontooseen. En mä sinne kuitenkaan mene, aina mä vaan luulen ja suunnittelen ja mietin mutta mikään ei oikeasti tapahdu. Ja oon myös miettinyt että miksi mä haluan just sinne Lontooseen, siellä on varmaan kauheen rumaa ja oksettavaa. Eikö ois kiva mennä johonkin nättiin kaupunkiin? Ehkä nätti kaupunki on heti seuraava listalla Lontoon jälkeen.

Shine bright like a diamond

Kuvat weheartitistä.

Shit I love

Ajattelin, että voisin tehdä postauksen mulle aika merkittävästäkin asiasta. Naisista ja naisten ulkonäöstä. Vahingossa huomasin että jaa kaikki nää onkin tv:stä tuttuja. Minkäs sille voi, että tv ja leffat on lähellä mun sydäntä! Anyways, tässä on sellasta naiskauneutta josta mä pidän, ja jollaiselta mä itse tahtoisin näyttää. 1/8 on blondi, onko todellista?

Selena Gomez ja Leighton Meester. Mä niin rakastan molempia, niin erikseen kuin yhdessä ehkäpä mun suosikkielokuvassa Monte Carlo. Jos ette ole nähneet sitä niin hei kattokaa se! Se on ihana. Mun mielestä Selena on ihan mielettömän kaunis. Sen kasvonpiirteet on niin söpöt! Ja Leightonissa on sitä jotain...

Kim Kardashian ja Anne Hathaway. Oonko mä ainoa joka ihan oikeesti myöntää Kimin olevan upea? Mä en näe mitään vikaa Kimin ulkonäössä! En mitään. Mun mielestä ihan täydellinen. Vähän vastakohtaa Hollywoodin muuten laudalle olemukselle. Ja Annen kasvot on jotenkin eksoottisen kauniit :D En tiiä, ei ne nyt niin eksoottiset oo mutta siis joo, niissä on jotain erilaista ja ihanaa.

Katherine Heigl ja Shay Mitchell. Kukapa ei Katherinea rakastaisi? Hömppäleffojen kuningatar, sanoisinko. Mun mielestä ihan mieletön näyttelijä ja tosi kaunis. Kattokaa noita sääriä! Ja Shay, mä rakastan Shayn ihon väriä. Muutenkin ah ihana koko nainen! Shayn kasvot on tosi kauniit ja hiukset unelmat!

Lucy Hale ja Nina Dobrev. Lucy.. en kestä. Mä sulan lattialle pelkästään ajattelemalla Lucyn nukemmaista ihanaa olemusta. Lucyn kasvot on ärettömän kauniit, ja hiukset on ihanan leijonat. Ninaa taas rakastan, koska en mä tiiä. Nina on jotenkin niin.. sekotus kaikkea ihanaa. Nina on niin normaali, ehkä vähän erilainen mutta silti nukkemainen ja unelmahiukset omaava henkilö. Kaikkea samaan aikaan! Huikeeta :D 

Before I die I want to...

What you want to do before you die? Toi on oikeesti ihan hemmetin hyvä kysymys, jota mietin aika usein. Mä niin haluan tehdä vaikka mitä, kuten varmaan tiiättekin. Mulla on suuria haaveita ja suunnitelmia. Mä oikeesti haluan kokea niin paljon kaikkea! Olis tosi kiva tehdä myös joskus sellanen Before I die -postaus (jonka varmasti tuunki joskus tekemään.. aikamoista haaveilua tää mun bloggailu) mutta nyt ajattelin pysyä otsikossa. Okei, tähän sopis kyllä before I die -kuvat... mutta mä teen tän sanallisena.

Kuva mistäpä muualtakaan kuin weheartitistä.

Mun ennen kuin kuolen, haluan... -lista lienee ainakin tällänen. Nää on sellasia mitkä tulee ekana mieleen...

• löytää rakkauden
• rakastua, olla rakastettu, mennä naimisiin
• saada pari kolme ihanaa muksua
• oppia joku resepti niin hyvin, että voin sanoa että se on mun bravuuri
• olla niin hyvä äiti kuin voin vaan olla (tästä voisin tehdä niin oman postauksen! :D)
• tehdä hyväntekeväisyyttä
• matkustaa maailman ympäri
• löytää parhaan ystävän
• sijoittua aloilleni
• löytää itseni

Mielenkiintoinen lista, täytyy sanoa. Tossa on varmaan ne tärkeimmät. Haluan ihanat ja täydelliset (pyh, minä ja täydellinen ei sovi samaan lauseeseen) häät ja paljon rakkaita kokemuksia ja muistoja kaikesta mahdollisesta.

Googletin kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä (se on ihanaa) ja löysin sieltä jotain tosi mielenkiintosta, mikä tavallaan sai mut pysähtymään ja miettimään hetkeksi. Koska tää on niin totta.

Life is what happens to you while you are busy making other plans. 

- John Lennon

Viisas mies tuo Lennon. Voiko kukaan väittää vastaan?

You will only get what you work for. Nothing more, nothing less.

Otsikkokin on yks sellanen fraasi minkä löysin googlettamalla jotain paskaa. Toi on oikeesti aika inspiroiva ja motivoiva mikäs toi vois olla umm motto. Koska tota ei aina muista. "Sä saat sen minkä vuoksi sä teet töitä. Et enempää, et vähempää" okei oli ehkä hieman suora käännös, pahoittelen, mutta kyllä tostakin sen pointin ymmärtää. Mun mielestä äärimmäisen motivoivaa ja inspiroivaa, kuten jo alussa sanoin.

Tänkin vois oikeestaan yhdistää liikkumiseen, syömiseen ja laihduttamiseen. Ainakin niin mä teen omassa päässäni, kyllähän toi lause voi koskea mitä tahansa. Varsinkin näin uuden vuoden jälkeisenä aikana (tammikuu lähinnä) on usein ihmisillä se "time to change" mikä on vähän hassua, koska joka aamu kun sä heräät, sulla on mahdollisuus muuttua ja muuttaa elämäsi suunta. Joka päivä. Miksi se uusi vuosi tekee mistää yhtään erityisempää? Hassua sinällään.

Kuva täältä.

En mä sitä, etteikö munkin pitäis muuttua ja laihtua ja mitä kaikkee, mutta en mä tarvi uutta vuotta tekemään mun päätöksistä tai pohdinnoista yhtään virallisempia. Yleensä mietin nukkumattia odotelessa kaikkea ja en mitään. Yleensä mietin kaikkea uutta, mitä haluaisin ja pystyisin tekemään heti aamulla tai viimeistään päivällä. Esimerkiksi tää blogi on yhden unettoman illan mietinnän tulos, kuten ovat monet monet muut asiat mun elämässä. Kuten vaikkapa se opiskelupaikka.

En siis väheksy ihmisiä, jotka just uutena vuotena päättävät muuttaa elämänsä suunnan. Onhan se hienoa että sen tekee, ajankohdasta riippumatta. Mutta olisi silti hauska tietää ihmisten syyt sille ajankohdalle. Ollaanko me ihmiset taipuvaisia ajattelemaan että "uusi vuosi, uudet kujeet" tai "uusi vuosi, uusi alku"? Ehkä.